Songtext von Pohjola

Luonto ponteva Pohjannaan! Milloin taas hänen nänhdä saan? Milloin saanenkaan kesä-yöllä Nähdä kirkkaalla sädevyöllä Ympäröityä taivoaan? Milloin laineilta Pohjan vetten Nähdä hohtehen, nähdä ett'en Lansna unta ma nähnyt vaan? – Milloin Pohjolan nähdä saan? Onhan nytkin sen tunturit Jylhät, korkeat, kaunihit; Vielä kaiketi kosket kuohuu; Totta vieläkin virrat vuoltuu Syvin uurtehin halki maan? Eikö merikin yhä vielä Huhdo rannikkoamme siellä? Myrskyn virtt' eikö kuulukkaan? – Milloin, milloin sen nähdä saan? Talvismaailman mahti uus', Lumitannerten ihannus, Mustat metsät ja synkät salot, Revontulien tummat palot, Nekin luontoa Phojanmaan. Eikö kaikk' ole kannallansa? Tokko mainio Pohjan kansa Viel' on vanhassa viomassaan? – Milloin Pohjolan nähdä saan? Kansa vankka, mi muinaisin Seisoi miehuuden mittehin, Vaarat hiihteli, kynti merta, Tokko nytkin on vanhallaan? Tooko voinee se sodan tiellä Altiiks henkensä antaa vielä Estä armahan isänmaan? – Milloin, milloin sen nähdä saan? Pohjola, minun maa Pohjaton, kaipuuni Pohjannaula, mua johdata