Originaltext
FINoch keine Übersetzung verfügbar. Der Originaltext wird angezeigt.
Nämä talot ja tienhaarat
pellot ja huoltoasemat
joskus on kuin omistaisin ne
ne on jääneet kuviksi mun verkkokalvoille
majapaikat ja kapakat
ihmiskohtaloista surkeimmat
joskus luulen eläneeni ne
ne aamut maistuu suussa karvaalle
En aina tiedä kuka mä oon
saati miten tätä elämää eletään
kun tuun luokses tuunko kotiin vai asuntoon
minne jään jos ylipäätään jään
Pieneenkin tarinaan
monta mutkaa kohtalo saa mahtumaan
sivulauseistaan
yksi oon ja pyydän lue se uudestaan
En aina tiedä kuka mä oon
saati miten tätä elämää eletään
kun tuun luokses tuunko kotiin vai asuntoon
minne jään jos ylipäätään jään
