Letra de Mimisbrunn

Joka ilta saman tuvan kuistilla Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät Puun tuon tarinan muistaa enää hän Kolmen maailman rajalla Juuret maassa kaiken lähteellä Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen Lehvänsä suojelevat Tietoa varjelevat Viisautta veden maanalaisen Saapui pihaan kerran vieras ihminen Toi mukanaan mies laulun aavikon Pian saapui kylään myös vieras uskonto Luojansa moni siihen paikkaan unohti Kolmen maailman rajalla Juuret maassa kaiken lähteellä Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen Aika alkaa ennen aikaa Tuhat tarinaa vailla kertojaa Kohtalot oikukkaat ihmisten Kerran saneltiin tässä Laki jumalten korkeuksista Jokaiseen maailmaan ehti Joet uomiinsa jäätyneet Toisaalla ruokkivat maata Siitä joillekin tuli Helvetti Käärmeitä Täynnänsä Maan äidin povella kasvoi Elon järkähtämätön turva Voimansa ammensi viisaudesta Ajasta aikaan unohtuneesta Lehvänsä suojelivat Tietoa varjelivat Saa ilta hiljaisella kuistilla Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan Vehreä saarnin oksilta pois on karissut Muiston viimeisenkin polttaa aurinko Kolmen maailman rajalla Lehdet maassa kaiken lähteellä Liekehtii jätti iäinen