Letra de Suruntuoja

Huurteessa kylpevät lehdet Sanoista tyhjä suu Näinä aamuina kesä kuolee, syksyksi pukeutuu Marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee Katkeaa liike villin kiiman kun jäässä kiemurtelee Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan Joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan Älä pelkoas näytä, suru kylmäksi kitke Jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke On tarina kertojan vain loppua vailla Siinä suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla Palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa Alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa