Letra de Yönseutu

K. Viikate] Ottivat malliksi metsänlaidan ja pihamaistakin puolet poies Mihin sitä enää suksensa laittaa kun porstuan sinäkin kadonnut Kyllä sitä suoran nuhteen kestää, vaan vihjailut ovat erikseen Mihin sitä illalla päänsä laittaa kun tyynykin on paikkaa vaihtanut Eikä siinä muassa tullut muuta Kuin nahkavöihin uudet reiät On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa Lattia kylmennyt aamun tullen ja unen velkakin entisestään Kasvaa kuin takuumiehiksi kelpaa Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus Särky ja kolotus kyljet peittää kuin eilisen heinät on patjoista viety Nyt vuode on lattian levyinen kera pölyn ja kärpästen raatojen Eikä siinä muassa tullut muuta Kuin nahkavöihin uudet reiät On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa Naapuritorpan piipusta nousee sankka ja kovin punainen sauhu. Tarkemmin katsoen selkään yön ovat seinähirret karanneet Jotain sentään hakijain kelkasta jäi ja unhettui mukaansa ottaa Väsyneen pään mentävät reiät on myllykivissä kaikkineen Eikä siinä muassa tullut muuta Kuin nahkavöihin uudet reiät On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa