Letra de Kaksintaistelu

On aina käynyt niin: Toinen lähtee toinen jää mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää On aina käynyt niin: Toinen liikaa yrittää muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää Hän istui pöytään haastoi mun kuin alkuun kaksintaistelun, kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa Nyt toinen piippuun puhaltaa ja vielä katsoo kuolevaa vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa Ei voi ennustaa mitä muistaa jokainen Kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen Ne lauseet jotka jää niin harva ymmärtää kun oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää Hän istui pöytään haastoi mun... Vaan ei kuitenkaan voi vain nousta koneeseen kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen Myös saapuu ajallaan haaskalinnut piiloistaan kyllä korppikotkat tietää milloin elämä jaetaan. Hän istui pöytään haastoi mun...