Paroles de Kuollut eläköön

Hän oli suuri mies, siinä makaa hän, Kuningas kuollut on. Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta Saa hautajaissaattue kasvoilleen. Suruarmeija suruhuntuineen Kuningas käsissään hoipertelee. Hän oli suuri mies, siinä makaa hän, Kuningas kuollut on. Hän tahtoi jalkoihinsa purppurasaappaat Ja käsiinsä suudelman. Kuin kirahvi kurkotti kaulaansa hän, Jotta näkisi enemmän. Safiirit loistivat silmissään Ja hänen unensa olivat puhtaat. Häntä ihailtiin, kunnioitettiin, Ja maallisen ajan jälkeen hänet haudattiin Tähän pimeään kellariin. On kuningas kuollut; eläköön hän! Saa häneltä maailma näin enemmän. Kyllä aika voi kahlita eläjän, Ei koskaan elämää. (2x) Nyt hänen vastuullansa on presidentin elämä, Kuningasten kuolema ja sankareitten uroteot. Hän tiesi, ettei silmä pieni näe maailmaa, Jonka näkee paha silmä, joka näkee kaiken taa. Pikimustat sotilaat marssivat hiljaa jupisten Kirosanoja ja rukouksia fariseuksien, Eikä syvä musta väri heidän sydämistään Katumusta ilman katoa, vaan sinne se jää.