Paroles de Nuustielle

Syksy saapui jälleen ja kutina mieleen päätti hän taasen lähteä tielleen. Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet muistoja mieleen tuli, silmiin veet. Syksyllä aina sydämessä tunsi sen kutinan niin velvoittavan, vahvankin. Kissaa naapuri odottaa jo taisi luonaan talvet aina asustaa. Mukaan kaveria ottaa hän ei voisi matkalla paikkaa ei sille ois. Huoneet kaikki kaksi katseli vielä, jotta ne muistaisi myös siellä. Kuistilla haisteli kirpeää ilmaa mietti, milloin sitä jälleen tuntea saa. Syksyllä aina. Kaupungissa jo armas odottaisi luonaan talvet aina asustaa. Onnellisna he oleilevat siellä talossansa Nuustiellä.