Paroles de Pieni elämä

Kuu hopeatoffeeta valuttaa kannusta Kerrostalojen ylle, katujen alle Sade langennut nilkuttaa Tyttö ullakkohuoneessa neuloo ikkunalla Neulansilmässä keinuu naurava lapsi Ja odottaa paitaansa Ilta vierittää helmaansa ylhäällä reidellä Kun poika saapuu työstä kotiin Niin väsyneenä Tyttö pyytää viereensä, poika tulee märkänä Ja he sytyttävät taskulampun Alle peitteensä Miten pientä voi ollakaan suuri elämä? Miten pieni voi olla, hei Suuresta tehtyä? Yö katkoo kyntensä asfaltin selässä Ja valot ja äänet ja taivas kuin täkki Kaikki on liikettä