Paroles de Darmstadt

Silmät suljin tiesin matkan alkavan Pimeyden keskellä näin hahmon hohtavan Valollasi minut täytit ja pelon karkoitit Kuin äiti pienokaista mua hoivasit Darmstadt Tie taivaaseen Kasvot kauniit peitit huntuun hopeiseen Ja minut jätit ikävään ikuiseen En luotas tahtois pois milloinkaan Vaikka pois nyt lähden palaan luokses uudestaan Mielen käytäviin mustaan syöveriin jälleen vajoan Tartu käteeni nosta suojiisi minut pelasta