Testo originale

FI

Traduzione non ancora disponibile. Mostriamo il testo originale.

Vettä kantaa laihan kaivon Vanhaa tottumustaan vaalien. Pihamaallaan polviin yltää Heinänvarsi viimevuotinen. Rakkaus vailla loistoaan Jäänyt ei asumaan. Pienen palan katkeran Antoi armostaan. Eikö kukaan voisi häntä rakastaa? Onni, autuus ihmislapsen Etsii mahdotonta itseään. Näillä sijoillaan on sen arvo alhainen Ja toiveet tuulen viemää, kadonneet. Rakkaus vailla loistoaan Jäänyt ei asumaan. Pienen palan, katkeran Antoi armostaan. Siksi ajattelen, Eikö kukaan voisi häntä rakastaa? ...kukaan voisi häntä rakastaa... Satujesi luvattu maa, unholan varjomaa. Sadan vuoden syys taukoaa, Kun piha on vaiti, ilman vedenkantajaa. Vettä kantaa laihan kaivon Vanhaa tottumustaan vaalien. Pihamaallaan polviin yltää Heinänvarsi viimevuotinen.