Testo di Sylvian joululaulu (Sylvias julvisa)

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan Joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan Jo pirtteihin pienoisihin. Mut ylhäällä orressa vielä on vain Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain, Ja vaiennut vaikerrus on vankilan; Oi, murheita muistaa ken vois laulajan! Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo Sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, Sä siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian Ja soi aina lauluista sointuisimman.