Testo di Kuolema

Perikatoon suistuu sielu köyhyydessään lihan kuoreen tilaa riivajalleen raivaten Uhrivirta vuotaa juureen vieraan jalkojen lähde ehtyy, kylmyys juurtuu sydämeen Perimmäinen lihan heikkous likaisenharmaassa loistossaan liitto ruumiin ja sielun pelkoon sidottu katoaa Kielletyn, kätketyn käsityksen julki tuo Sortaa ja hajottaa sokeuden ankean lohdun riistää ihmisen arvostaan. Tarpeen sopuun, rakkauden laumaan, tahdon, tavan taantuneen katraan uhrivirta huuhtoo lihasta saattaa varjoon tarpeensa loasta Sen minkä valitsin antaa voi ihmissielu vain menettää Minkä valitsin ottaa ei laidunmaillaan voi saavuttaa Edelleen henkien elämää kylmään, koruttomaan kuoreensa silti vailla janoaan, pakkomiellettä, sairautta Vieraantuen ja inhoten likaisenharmaata loistoaan synnyinsitten kaltaisensa laumaan ja laitumeen kadottaa Käänteinen loistonsa, sanoinkuvaamaton siunaus sen mikä ei omaansa ole syrjään syöksee ja kiroaa Rajaton vapaus raiskata, riistää arvojaan... minkä valitsin ottaa ei laidunmailtaan voi saavuttaa