Tähtiotsa 가사

Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy Sydäntään hän ei anna kellekään Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee Yksinäinen, laaksossaan ja luulee Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa Aikaisin jo väsyi väistämään Ei luota mut ei syytäkään Liian paljon yli käveltiin ja unohti, miten noustiin Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy Sydäntään, kun ei anna kellekään Hän kyllä selviytyy, kun sieluaa ei myy Sisintään hän ei näytä kellekään