Hautajaisyö 가사

Näinä vuoden harmaina hetkinä Tunnen oloni entiseksi Kuin joskus mielessäni takaa vuosien Takaa tuhannen syksyn ja talven Ja yhä sama lohduton Talvitaivas on ylläni Yhä tunnen hengityksen Vanhan metsän havinan Ihmislihan syövereissä Kytee ikuinen ahdistus Ja missä en ole yksin Missä hengittää ihminen On kaikki saastunut Kaikki palanut Jumalan rakkaudesta Ainoaan äpäräpoikaansa Kylmä talventuuli hyytää Veren kristittyjen suonissa Ja pelko jäytää syvemmällä Ihmislihan suojissa Ja pian on hautajaisyö Vanhan ja verisen tavan noituma Niin hekin saavat tietää Tuntea muistoni julman loiston