Ihmisen Aika (Kumarrus Pimeyteen) 가사

Tämä on rauta Raudassa sodan kaiku Sodassa kaikki jotka nälkä alisti Tämä on kulta Kulta, tuo sodan airut Kullassa veri jonka ahneus vuodatti Teistä molemmat iäksi kiroan Kyti kaukana aatos tästä maailmasta Unelmina vauraudesta Sai seppä tehtäväkseen ihmeen keksiä Eteen yltäkyllän ikuisen Ulkopuolella valtakunnan suljetun Yksin armoilla niin hyytävän sään Koki hetkensä nyt tulleen Hän jälkeen aikansa eläisi näin Voimat valjastaisi Pelon, vallan ja kyltymättömyyden Tämä on rauta Raudassa sodan kaiku Sodassa kaikki jotka nälkä alisti Tämä on kulta Kulta, tuo sodan airut Kullassa veri jonka ahneus vuodatti Tuleen ja kuoloon syöksyvä oli lahja kirjokannen Julistus maallisen haurauden Kuin ryöstöretki jota kukaan ei johtanut Alkoi aikakausi katkeruuden Kenen käsiin avain kultaan valettu? Kelle laite joka rahoja takoo? Näetkö silmänkantamattomiin vielä maan antoisan? Huomaatko tulten ympärille kerääntyvän? Kuin kansi taivaan kattona maailman maisen Kylmyys öisin otettaan tiukentaa Muurinmurtaja aina uuden muurin rakentaa Sortuvat vallat kaikki kerran Lailla mammuttien uneksivien Kun suuren meren päällä osat jaettiin Siellä elämän vilja koristi laineet Ja veri ylsi maailmamme jokaiseen kolkkaan Rikkautta rannoille huuhtoen Tämä on rauta Raudassa sodan kaiku Sodassa kaikki jotka pimeys vangitsi Tämä on kulta Kulta, tuo sodan airut Kullassa veri jonka ahneus vuodatti Ikuinen rauta Vapauta minut tästä Sivalla niitä jotka valkeus lumosi Tuli ja kuolo Tuhotkaa sodan airut Tai teistä jokaisen iäksi kiroan Ja lukuni viimeisen kirjoitan