Viiden Pennin Narkissos 가사

On kai mahdotonta sanoa, sinua rakastan. En itseäni tietenkään. Myrskyyn aurinko vaipuu, tajuton muisto kaipuusta jää mieleen. Polku lavea kapenee, sanaton sielu eksyessä parkaisee. Pyhempi ykseys päässäni, kyyneleet ja katajanmarjat katkeruutta karkaisee. Järvi toistaa kuvani, on viiden pennin Narkissos taas, palannut virkavapaudestaan. Ei virka mitään, itseänsä katsoo vaan. Naamiasten tähti, linnan orgioiden ja pelien halpojen. Lähti isäntä juhlistaan niin kuin laivasta pakoon, kapteeni kuolemaa. Edessä mestauslaivan vieressä elämään tuomitun viimeiset iltateet. Paratiisin porttien takana, metsän peikot ja raivoraittiit sunnunaiperkeleet. Järvi toistaa kuvani on viiden pennin Narkissos taas palannut virkavapudestaan. Ei virka mitään, itseänsä katsoo vain.