Jukolan Talossa 가사

Pystymetsä ja honkien humina, vain jumalan selkä on sinne päin Muistot menneiden talvien lumina, ja totuus ja toiveet ristikkäin Mökki on harva mutta ei valittu ja hirsien lomasta loistaa kuu Heitä ei hellitty, ei halittu - tapa vanha josta vain vahvistuu Kovat on kädet ja kova on pää ja kova on vastus uuteen Aamusta iltaan, vuodesta toiseen, ajasta ikuisuuteen Karhuja kaatuu ja miehiä maatuu kun kivistä legendaa luodaan Elämän tuoppi on tyhjillään kun jukolan talossa juodaan Veljet ei vastanneet, ei kysyneet oli onnellinen tai onneton Täällä on miehet vaiti pysyneet niin kauan kuin miehiä ollut on Leipä ja puukko ne pitää taisi miehen pystyssä aikoinaan Vielä kun jostain naisen saisi kohta jo täyttäisi tämän maan Lunta ja jäätä ja pellavapäätä saunan takana sätkii Totta se on että elämä lyö mutta kyllä ne pojatkin mätkii Karhuja kaatuu...