Peltileijona 가사

Betoniviidakon peltileijonat vaanivat kulmilla katujen niitä väistelen, kun rintaani suuria tunteita havittelen sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa kaiken oon tappanut syötäväksi kaiken oon kantanut pöytään asti miksi ei kukaan koskaan kiitä? miksi ei kukaan palkitse saalistajaa? saalistajaa-aa... saalistajaa... peltileijona mua raapaisi ja sisältä jotain hajotti siksi haavoitun, jos polvistun edessä betoniviidakon myrskyn sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa kaiken oon tappanut syötäväksi kaiken oon kantanut pöytään asti miksi ei kukaan koskaan kiitä? miksi ei kukaan palkitse saalistajaa? sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa kaiken oon tappanut syötäväksi kaiken oon kantanut pöytään asti miksi ei kukaan koskaan kiitä? miksi ei kukaan palkitse saalistajaa? saalistajaa-aa-aa...