Rannaton 가사

Kun isät poikiaan - laittaa nukkumaan Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli - ja kirja odottaa Vain pieni haava sieluun jää - jonka aika parantaa Mut tässä muistojen päiväkirjassa - ei loppua olekaan Vaikka sattuu mä selaan vaan Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee Mä oon laine - joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu Niin nää vuodet vierii vaan - ja siinä melkein unohtaa Että minkälaiselta pohjalta - sitä oikein ponnistaa Pitäiskö kaappiin kurkistaa - vai mennä päivä kerrallaan Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa - ja uskoo parempaan Kahden maailman väliin jään... Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu Mä oon laine - joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu) ("Vuu-u-huu") Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli) ("Vuu-u-huu")