Verjvala 가사

On vuojet etteenpäen männynnä Muaorjuus mielen mustaks vienynnä On kylät muan tasalle poltettu Pellot vihreet kuravelliks tallottu On tuhottu entinen elo raahasa Immeisillä vuan polttomerkki kaalassa Vuan nyt loppuu elo kivinen Ja pannaan täätäntöön vala verinen On vannottu vala verinen, verjvala iänikkuinen Ku sottaan nyt joukko ryntää, on kosto vitun sulonen Jo vuan kaekki viisuun yhtyy, riipiviin säveliin kuoleman Ei voe kukkaan armoo suaha, ku raekaa se laalu tuonelan Sotavermeet kuapista kaevetaan Ja kattilat miekoeks taotaan Viitakkeet teräviks hiotaan Nuolet terävät puusta vuollaan Ja näen alakaa kaekki olla valamista Vielä kuakit mukkaan tallista Alakaa matka pitkä ja tuskanen Tämä viimenen taesto vappauven