Rekviemi 가사

Ilman pelkoa, ahdistusta, haikeutta viimeisen hetkenne huulilla Lasken julman maan kouriin sen kalleimman, josta jättänyt on jo tuo tuska Kalmankalpeat kasvot ja kämmenet, Kylmät silmät ja suun multaa tulvillaan Yllenne korotan, näytille kannan, Julkeuden kuvalle jalustan rakennan Eteeni olen tehnyt, en hyväkseni En tarpeisiini antanut, vaan viedäkseni väärään Kädestä vienyt siitä, mihin ruumiin hylkäsin Nähdäkseni siunaustesi määrään Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hapuilee, Hieroo suuhunsa ja kasvaa uskoaaman sen ansaituksi osakseen Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hivelee, Tahtoo viinin maun siinä maistaa, muovata sen kuvakseen Ylpeydestä olen tullut, ylpeydessä langennut Täyttymykseen, mielitautiin, ylväydestä poikennut