Pää puhuu 가사

Kun Sinfonia Ingeborg oli monen muun muassa revitty Kappaleiksi siinä pankin edustalla, niin minut - Tai siis Sen, mitä minusta paikalla oli, eli pään - sujautti Poveensa joku frakkitakki hovimestari ja toi tänne Tehtaaseen, jossa kaappiin lukittuna olin hyllyllä Pitkään. Siellä komerossa sitten sanelin tietoni Mankalle, joka oli minulla vieressä: Nenällä painelin Vuoroin äänitys-, vuoroin pysäytyspainikkeita ja kaiken Nauhoitin minkä tehtaasta ja murhaajistani tiesin... Että kuinka täällä tehdään toppatakkeja, joissa on Hiuksia täytteenä! Ja kuinka sadat pakkotyön ikeessä Raatavat orjuutetut kaljupäät täällä silmät punaisina Ja vettyneinä hampaita kiristelee! Ja kuinka loput Onnettomat sielut kylvää huonokuntoisia, kaksihaaraisia Hiuksia superloonipatjoihin... Ja öisin niitä tukkatakkeja Kuljetetaan laivoilla Kalkuttaan ja Kuubaan ja ties Minne... Jos meidänkin Minnalla on tietämättään yllä Murhatun ihmisen karvoja pakkassäiltä lämmittämässä! Tämän kaiken nauhoitin, ja kun nauha loppui niin Otin kasetin suuhun ja nenän kautta hengittelin. Ehkä päivän olin ollut lukkojen takana, kun sitten Viimein hakivat ja roikottivat hiuksista ympäri Tehdasta, ja minä sylkäisin silmien välttäessä Kasetin roskaämpäriin, kun arvelin, että etsivä Kyllä ymmärtää katsoa jäteastiaan...