Popov, runokone ja minä 가사

Kello löi jo aamun tunteja, Viiden viisari todeksi sen Totesi. Eivät suotta silti valvottuja Olleet yöni, olinhan runokoneeni Valtaisan viimein saanut valmiiksi. Tuli kamala sää ja jääkaapista mies Sano nähneensä erään, joka nenänsä Perään Oli kiljunut, karjunut mieltä vailla Vai sillä lailla No, mikäs minä olen siihen Enää lisäämään mitään? ...Kun huolenaiheita omiakin On jo aivan riittämiin; Koneeni runojaan siittää, se Laulaa ne toisaalla muille! ...Ja ventovieras klyyvariani Irti repiä koetti; Mikähän senkin pään sekoitti? Se työnsi jalkaa oven väliin, Minä vedin kiinni uksen; Tein varman vaikutuksen, Kun se kerran pakeni rappukäytävään... Ja ikkunastani nään... Kun lapset sitä ilkkuu, Nauraen pilkkaa, Sen veristä nilkkaa, Kysyy "Hei! Nenääkö löytynyt ei?" Ei! "Nenäänsä löytänyt ei!" Ei! Kello löi jo aamun tunteja Kun Popov päätti työnsä.