Оригинальный текст
FIПеревод пока недоступен. Показан оригинальный текст.
Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään
ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla
oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa
viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:
Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan
Kun ei mitään uutta
täällä opita
Häpeänsä takaa meille toivottakoot
hyvää tulevaisuutta
Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta
ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon
