Текст песни Museossa

Lohikäärmeen lailla juudas hulluna ratsastaa pahat pelon oireet kireillä kasvoillaan miten kukaan tuolla lailla ratsastaa kuin peltopyy? johan siinä hevonenkin hölmistyy niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa ei faaraotkaan eläessään olleet mustaa graniittia ei tiikereitten silmät olleet noin vain sisäänpainettuja naama on lyöty tohjoksi ja puoli päätä puuttuu mikään ei siis muuttunut, me luultiin: kaikki muuttuu niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa kolmen metrin kivinyrkki lyö sua suoraan tajuntaan poppamiesten paavi tutkii kuinka tämä vaikuttaa aika liitää pois, sielun levottomuus katoaa iho on lämmin ja hengittää, kivi kuolleena huokuu kylmyyttä niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa ei se taida meitä silti paljon huolettaa