Текст песни Iloisen Kuninkaan Aikataulu

min olin uskottu mies. nist ihmeiden aikojen pivist kirjaa pidin varhaisin aamuin, myhisin illoin. kuin varjonaan kuljin, kirjaten kuka hopeaan hukutetaan, kuka juustopataan, kuka taas kepiniskuihin ja milloin. joskus iltapivaikaan kuningas nousee pivn uuteen: hnet hereille laulaa hehkuposki-kerubikuoro. ja pilvet pakenevat, hn nauttii aamiaisen sngyss hierojien huomassa, kunnes onkin jo viinin vuoro... sen merkeiss piv joutuu yksi, ja seurue ker tarpeitaan siirtykseen ulos, jossa puutarhoissa keijut soittaa huilujaan, harppujaan: on bakkanaalit lehmuston varjoissa... silloin kuningas ymmrt kansan onnen: oi onnea jakamatonta, jonka kuningas kansalleen lahjoittaa oi onnea kansan, joka saa kuningastaan rakastaa! joskus kyllstyessn juominkeihin, kesken leikin kuninkaalliset kdet pesee kultamaljassa, viiniss valellen, kuivaa ne palvelustytnvahvaan tukkaan, kun samalla alla kuninkaan pitelee pottaa poika alaston, palellen... ...taas kuljeskelee piv yksi, ja seurue ker tarpeitaan siirtykseen ulos, jossa puutarhoissa enkelitkin keralla keijujen soittavat: onnen puistossa, lehmuston varjoissa... hekin ymmrtvt yhteisen onnen, siksi soittavat. oi onnea... mekin ymmrrmme yhteisen onnen, siksi soitamme. oi onnea... ja muistakaa: jos vain tahtookin niin hn, tn kansan kauniit pt putoaa! oi onnea kansan, joka saa kuninkaitaan rakastaa!