Punainen Viiva lyrics

Niin on onnea ja iloa vielä; päiviä on pakassa paljon... Vaan mitä vastaat, kun kysytään, että paljonko? Onnea; onnesi on käsillä tässä lyhyessä hetkessä jossa kesä on kadonnut… Syksy talveksi taipuu jo. Niin on yksi aivan alussa mutta toinen on jo lopussa: riuhtoo vaisuilla voimillaan, kohti harmautta raahustaa. Nyt voit hyvästisi toivottaa ja myös hyväksyä, että maa nielee sen minkä synnytti eikä aio palauttaa. Tuon hetken tullen me muistamme sen; muistamme kadonneet, kuolleet, jotka jo otettiin sinne pimeän syliin. Muistamme sen vääjäämättömyyden; rakkaimman ihmisen nimi kaikesta katoaa. Viiva vedetään sen yli. Kuolema kulkee täällä päällä maan, tekee joukossamme tekojaan: antaa aikamme kulua, kunnes lähtömme määrittää. Niin on onnea ja iloa vielä päiviä on pakassa paljon… Pois niitä otetaan, mutta montako jää?