Tulppaani کے بول

Auki raapii ruoste, kehdossa verikiven Sahaa irti itran, kiskoo nahan lihaa nuollen ja nauraa Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää Velloo liete lihan, alla jalkojen sinisten Sulkee pimeään, on vain kangastus tuttu kaukainen Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää Edessä suuren pimeän, hauras mieli kellastuu Kun itseltään unohtuu, kun loputkin maatuu Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää