Korutonta کے بول

[K. Viikate] Vielä ne huudot korvissa kaikuu Vaik? viikkoja muutama ohi on vierinyt Kysymysmerkitkin suoriksi taipuu Kun selvinkään asia mitään ei merkinnyt Päälle lipaston vanha vekkari Jätetty ol? käymään mennyttä aikaa Oli toiveita täysiä valmis hän Hän uhkui voimia, voimia elämän Mut jälkikäteen aatellen Kovin kirkkaita olivat välit rivien Yhä tallille johtaa saman jäljet Sisältä päin oven salvanneet Vielä tulee aika itseään sietää Vaan jokin kumma kaulusta hiertää Se koruton? on kertomaa Puhtaita vaatteita, lakanoita Ripustettu oli narulle kuivumaan Kaukalot täynnä nyt akanoita Kun viimeiset leivät kurkkuun käy juuttumaan Tallin nurkassa saunajakkara Kumollaan? Vielä tulee aika itseään sietää Vaan jokin kumma kaulusta hiertää Se koruton? on kertomaa