Nousevan Auringon Valoon کے بول

Taas muistelen kuinka sinut vein Tuohon autioon kalliosaareen Ja kysyin minne ovat lokit sieltä kadonneet Vaan en huomannut, et siinä ollutkaan Huomaan kadulla mua tuijotetaan Kai ne puhuu että varjojani pelkään Kai puhun paljon yksin, vaikka toiset kuulee Vaan ei se liikuta mua enää hiukkaakaan Tiedän että kaipaat vielä sinäkin Vaikka luottanut et sydämeni paloon En enää pimeää mä pelkää, mutta kuitenkin Heti aamulla mä lähden kulkemaan Nousevan auringon valoon Taas muistelen kuinka sinut näin Torin kahvilassa viimeisen kerran Mua ihmetelkööt vaikka valuu kyyneleet Nyt on viimein tullut aika unohtaa Vaan tämän yön mä vielä valvon Ja heitän kaiken pois sua muistuttavan Mun pakko on niin, vaikka vieläkin sua palvon Muuten aamun en näe nousevan