Talven kiro lyrics

Viimein palasi tuo vanha mies, aikansa elänyt mukanaan verinen miekka ja ukkosen mahtavat voimat. Oli taistellut puolesta kansojen, muinaisten veljien vaan yhtä voittanut milloinkaan, kylmää talven voimaa. Pakkasen miekkaa ja talven viimaa, ei voittanut milloinkaan niin aika jätti miehen ja kansan pohjoisen. Lähti tietä kulkemaan, polkua tuonelaan Kohti ikuista kuolemaa, tuonelan synkkää rotkoa Miekkaansa tarttui puolesta kansojen Vaan talvea koskaan voittanut ei Jumalat eivät voimiaan antaneet Nyt tuonelaan käy jo sankarin tie Kun talven viima ja ukkosen voimat iskevät vastakkain. Kun salamat maahan lyövät ja lunta tuiskuttaa. Sen silloin nähdä voi mitä jumalat aikaan saa. Kun kylmyys taivas musta peittää maan. Saapui portille tuonelan, loppunsa alkuun hyppäsi reunalta tyhjyyteen, alas tuonelan synkkyyteen. Lipui alas pimeyteen, ikuiseen pudotukseen. Turjan luokse tuonelaan, kylmään hautaansa. Voittajaa emme koskaan saaneetkaan Nyt tuonelaan käy jo sankarin tie Talvea enää ei voi uhmata Pakkasta ei voi tuhota