Kun Loinen Lihasta Kannettiin lyrics

Vuosien jälkeen vaelsin takaisin tutuille maille Kartanoille, kammareihin tuhannen talven takaisiin Nahkasiipein saattamana istuin ikiaikain ääreen Kunnes sieluni kadotin saattajani siipein suojaan Avaa synkkä syleilysi, varasta varjoon sieluni Liekkisi lyö lävitseni - todella, olen orjasi Iltojen hurmeiseen helmaan kätkin kasvot kuolevaisen Kirouksensa kannoiltani karkoitin kauas pimeyteen Tunteet, ihmisyyden taakan kylmin kirouksin surmasin Iholleni jääneet jäljet, arvet haavoiksi avasin Lihaani yö valoi vallan ylitse vainaan valheiden Mädänneen ihmisen muiston haudan äärellä häpäisin Ikiaikain inhon laskin karitsan orjaa kaitsemaan Sielustani vie tuo valkeus, saasta ihmiseen syntynyt Valhein valjastettu sairaus, kurjuus kristuksen kahleiden Saata ei kristitty saasta enää maistaa elämääni Enää tahria totuutta kylmäksi jäänyt jehova Öiden kammioon kätkeydyin, herrani holviin hautauduin Rikinkatkun keskeen kuljin, ruumiini syöksi syvyyksiin Maljaasi vereni vuosin pyhää haureutta pilkaten Uhrina hornan uumeniin vuodatin vihaa uhkuen Liekein karaistuna katsoin nauloin lävistettyyn lihaan Nöyrän huoran heikkoudelle nauroin käteni nostaen Kirveen, veitsen vereen kastoin vihan, raivon riivaamana Vanhan portin varjoon painuin, paikkaan etäiseen entiseen Kätköön kadotuksen kaivoin vuoteen valkeuden lihalle Tumma tuonpuoleinen tyhjyys, haudankaltainen hiljaisuus Ei poltetta päivänvalon - ei nyt, ei enää... ei koskaan!