Kalevan Kansa
FI

Kalevan Kansa 歌词

时长7:11
原文语言FI
浏览量139
Aa阅读设置
文字大小 18

原文歌词

FI
暂时没有翻译,当前显示原文歌词。
Kerran illalla Kalevan kansa saapui niemehen nimettömään, matkan vaikean vaivoistansa yöpyi rannalle lepäjämään, sytytti savunsa saarelmalle, tulensa niemyen nenähän toi, levitti lehviä kuusten alle, louhten lomahan majansa loi. Vaan kun aamulla päivyt koitti valaen vesille kultiaan, silloin helkähti sydänten kielet, humahti rinnassa " isien puut". Kohta tietäjä lyylin laittoi, saneli pyhäksi salmen suun, kummun kuusesta oksat taittoi, julisti vuorella jumalan puun, lepikön aitasi Hiiden haaksi, asuma-ahoksi vainajain, nimitti niemyen Suomenmaaksi Ukolle uhreja teurastain. Vaan kun iltasin kumpuloilla päivän laskua katseltiin, tai kun erässä nuotioilla otavan sarvia outeltiin, silloinpa helisi kannelkielet, kautta kumpujen soitot soi, silloin sankarit vakaamielet sormet sormien lomahan loi, silloin loihtuja, laulelmoita partahuulilta humisi vaan, alkusyntyjä syviä noita, peruja kansojen kehtomaan: Vipusen virsiä, satuja sammon, lovessa käyntejä loihtijain, kuvia kummia Kalman kammon, ituja Tuonelan tutkelmain. Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan; huuhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi. Siellä suojana hongan juuri, taivon tähtöset päällä pään, kasvoi Suomen sukuni suuri, yleni henki heimon tään. Kuuhut kulki taivahalla kuusten lomitse kurkistain - kansa se kasvoi kuusten alla, käköset oksilla kukkui vain.

更多 Stormheit

Stormheit →

相关歌词