Taivaiden maisterit 歌词

Kas, Abro Paukku hakkas nyrkillä tammipuuta Toista tuntia pieksi jo, punoitti, hilseili... Pöllysi palmunoksat, ja törkeyksiä korkeuksista Kuuli moni tarkka korva huhtikuun kuudentena. Portieeri oli melkoinen köntys mieheksi, ja siksi Uudisasukkaat kovin usein löivät nenänsä murskaksi! Mutta ei Abro: herrasmiehenä tulokas vain irvisteli Tuppisuuna, ja hiuksia alkoi tippua päästä, ja Yläkerrassa taloudenhoitaja ei hoitanut taloutta, Vaan salakapakkaa, joskaan sitäkään ei hyvin Juomanlaskija puhalteli muniinsa, Paavali lähti Viemään roskapussia, eikä palannut enää koskaan! Oli taivaallinen ilma, surkeaa seuraa: saippua-Pontius Ja toraisa Messias potkaisi Pilatusta koipeen Kalvakkaan, töytäisi kuoman kuumaan lähteeseen! Oli mies muiden omaisuutta maahan hautaava, Sata servanttia aivokuppaista, ja he, jotka poistuivat Sohviltaan vain äärimmäisen pakon sanelemina: Taivaiden maisterit pommien lailla sinkoilivat Divaaneissaan yllä Eedenin maan! "Ssshh! Me matkustamme 'inkognito'!" "Ja päivän tulokasesittelyssä ensimmäisenä Kandidaattina siis, arvoisa tuomaristo, teille esiintyy Märässä t-paidassaan viikolla kolmetoista yliajossa menehtynyt Henri Blavatsky. Henri on von Blavatskyn suvun Hienostunutta haaraa, vuosimallia '61, ja harrastuksensa Olivat hevospoolo ja okkultismi. Pyydän saada Pisteenne ja mahdolliset aplodinne, kiitos!" Taivaiden maisterit, numeroplakaatit käsissään Toisiinsa törmäilee: "Tuppervaara! Syleillään!" Abro astui saliin, ja salapoliisi, joka ei taatusti Ollut koskaan tavannut riviäkään pyhää kirjaa, Ja silti saa vastaan tulla raahustaa! Oli hengen miestä näin loukattu kovin: takkatuli Loimotti... Odotti tovin Abro vain pian lisätäkseen Tulta pesään... Hyvän sään aika oli ohi! Niin pakkasherra aivasti kerran, ja Taivaiden maisterit loskassa liukasteli! Siitä kuiskutti koko kaupunki, Jäinen moska kenkiin tunki... Etääntyvät munkkiveljet kiistelivät ajanlaskukiistojaan Abro karvoja varisten purskahti itkuun katkeraan: Ja noin kävi kalloonsa heltta kasvamaan Niin kasvoi kukon heltta, johon loisen teltta, Jossa moisen taltta pääparkaa raivoisasti Lohkoi aivoon asti! Niin bonusreikää jokin Kävi päähän takomaan, saa setä loiset sinne Pomppimaan, ne perustavat perheitään, Ne nikkaroivat talojaan: ja pian kyläpahaset Käy kaupungeiksi paisumaan! Hunajakuu paistoi... Musiikki soi... Urut soi: Ja taivaiden maisterit, Rooman keisarit Huiskuttivat hattujaan hyvästiksi, ja Nauroivat niin, että suupielten Repeilleen kerrottiin! Ja satoi heidän niskaansa Avaruuden rautaromua.