Paroles de Haaska

Raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen Vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen? Koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en Kynnet selässään hetken levähtää Kasvot hiekassa hetki katoaa Liian kauas katseensa hamuaa Kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä On rauta voimaton aikaa vastaan Kaikki aseensa joutuvat laskemaan Ja kaiken turhuuden unohtaen Suohon päätyy vielä tämäkin Vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien Yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä karkoitettujen Kynnet selässään hetken levähtää Kasvot hiekassa hetki katoaa Hitain askelin liian kaukaa Moni itselleen aarteita saalistaa On rauta voimaton aikaa vastaan Kaikki lihassaan joutuvat kitumaan Turha on väsyneen odottaa Kuka valmis on matkastaan luopumaan Tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan Lopulta aika palkitsee Minkä ajassa ihminen kärsii Kuolema kalventaa kaikkien kasvot Jättää ruumiit kynsiin korppien Miekasta nielet veren jonka lasket Suohon päädyt vielä sinäkin Puiden oksilla, vuorten rinteillä Istuvat vaiti nuo hahmot Vain odottaen että polvillesi putoat Ja kasvosi hiekkaan painat Et enää liiku, silloin tiedät...