Testo di Läpi Yön Pimeyden

Rauhattomuudella raiskattuina Vaeltavat nälkäiset haamut tasangoilla Etsien ravintoa Kuolleista muodoista Hapuillen iloa Tyhjistä kuorista Aavikon vaikuttavien illuusioiden sokaisemana Erehtyivät kerran viisaatkin sen keitaaksi kuvittelemaan Sokaistut silmät, kuurot korvat Harhojen pauloihin langenneet Ovat valon pimeydeksi Sokeudessaan sekoittaneet Kun silmäni kerran avautuessa näin selkeästi Elämän harhojen lävitse kirkkain katsein Täyttyi sieluni katkeralla mustalla sapella Inholla kaikkea tuota turhuutta kohtaan Nyt katsoessani alas mustan tornini laelta Houkkien haparoimisen merkityksettömyyteen Sen tyhjään kimallukseen, värivalojen halpaan loistoon Nauran veristen kyynelten kostuttamin silmin Ei pelkoa, ei toivoa Kaltaiseni ylpeän hulluuden siunaamat Voi ehkä vilaukselta nähdä yössä, mustaa valoa hehkuen Yhä ylemmäs kohti vuorten lakeuksia kuljemme Perintöosaamme Saatanassa siunaten Antaumuksen polttamana sydämeni Kerran rinnastani irti repeytyi Nyt matkaan läpi yön pimeyden Harhamuotoni kuolemaa vaitonaisesti vartoen Tiedon tuhoamana, viisauden vapauttamana Itseni lunastaneena