Menetetty 가사

Edessäni näen sieluttomat kasvot heidän joita ei elon ehtoo paina Väittävät on suurin mahti käsissä miesten ei kenenkään muun Ovat viha ja ahneus heidän sydämensä jo täyttäneet Uhmakkaana seisovat ajan tuulta vastaan Sanovat ei voi heitä kuolema murtaa Kuitenkin näen harjalta viimeisen mäen kuinka valuu hiekkaan veri hänen jonka piti olla ikuinen Lopulta kun aikaa ei enää ole kaatuu uhoonsa viimeinenkin Eikä kukaan voi häntä nostaa joka tuonen maita jo samoaa Silti joku yhä eksyksissä vaeltaa etsien sitä kultaa ja hopeaa minkä kituva ennen yötä manasi ja tahtomattaan maahan vajosi Edessäni näen makaavan kasvottomat massat haaveittensa kaatamat Harteillaan turhaan yrittävät jo kauan sitten menetettyä kantaa Niin vaipuu hiljaa unhoon, helmaan Äiti Maan Ruumiit heidän jotka lopussa sittenkin vapautta huusivat Ja niin viimeinkin näen harjalta viimeisen mäen kuinka lipuu halki virran hän jonka hauta on koruton Mut herrat vieraan väen rannalta ikuisten näen Tarjoavat uutta valoa, turhaa Taitaa taistelu olla loputon...