NimetöN کے بول

Kun aamun veitsi taivaan halkaisee Valo repii huoneen rikki hajalle Kielen paksuus täyttää koko saastaisen suun Kasvot kuivaa savea ja lantaa Nuo hahmot muistin laidalla parveilee Kuin patsaat pimeässä rapussa Kutoo yön tummaa kudosta pistimin, sorkin Kutsuvat ihmeen kauniina kuoroon Kiellän sanomasta enää sanaakaan Olen kyllästynyt puheen horinaan Tämä läävä on valheita täynnä Kierrän huonetta kuin puukko kädessä chorus: leikkaa siipesi pois OLE NIMETÖN leikkaa hiuksesi pois OLE NIMETÖN leikkaa huulesi pois OLE NIMETÖN leikkaa unesi pois OLE NIMETÖN Totuuden kalastaja verkkoineen ja onkineen Hävinnyt, hukkunut totuuden mereen Lattia lasimurskan peitossa Peilissä känninen saatana Mainosten jumalat toisilleen hymyilee Käsi vapisee säätimellä Teosta elämä jatkuu tai katkeaa Tähän tarvitaan vahvempaa humalaa chorus: